Joulukalenteri luukku 19: Joulukaupungin Nuuttipukki #3 (viimeinen osa)

....Jatkoa edellisestä...

Herra nuuttipukki katsoi erittäin vaikeasti alas roikkuessaan naapurin katolta. Häntä katsoivat pienen pojan kasvot; pakkasesta punehtunut nenä ja kirkkaat silmät. Tuo ilmestys esitti kysymyksensä uudestaan.

"Kuka sä oot, ja mitä teet meidän katolla?" 

Nuutti herra kuitenkin oli niin äimistynyt siitä, että oli jäänyt kiinni verekseltään tuhotöistä, ettei osannut vastata. Pieni poika kohotti olkiaan, ja juoksi sisälle taloon huutaen äitiä. Mies, Nuuttipukki siis, havahtuin samalla hetkellä kuin transsista ja yritti irrottautua jouluvaloista nilkkansa ympärillä. Onneksi hän oli roikkumassa jo senverran alhaalla, että mätkähtäisi vain pienesti pehmeään lumeen. Ennen kuin hän kuitenkaan pääsi irtautumaan palasi poika äiti kintereillään. Ja millainen äiti. Mitään niin kaunista mies ei ollut nähnyt koskaan, ainakaan omasta mielestään. Nainen on melko nuoren näköinen ollakseen jo äiti. Hänen hiuksensa tuivertui tuulessa kehystämään kauniita ovaalin muotoisia kasvoja punatupsuisen pippn alla. 

" Voi hyvänen aika sentään. Mitä te teette meidän katolla?" nainen huudahti nähdessään miehen sotkeutuneena jouluvaloihin. "Teidät täytyy saada alas sieltä". Nainen astui lähemmäs, ja alkoi selvittämään sotkuista valovyyhteä. Samaan aikaan poika seurasi tapahtumia huulipyöreänä ja yllättävän hiljaa. Nuuttipukki tunsi kuinka punastus alkoi häilyä hänen kasvoilleen. Melkei koko joulunj ällöttävyys unohtui vaikka hän oli edelleenkin melki kirjaimellisesti keskellä sitä roikkuessaan edelleen jouluvaloissa. Lopulta hyvin pitkältä tuntuvan ajan jälkene valot oli selvitetty senverran, että mies pääsi niistä irti. Varovasti, naisen avustuksella ja pojan katsellessa edelleen vieressä, Nuuttipukki pudottautui polvilleen lumeen. Kädet lanteillaan nainen katsoi maassa polvillaan nököttävä miestä ja pudisti päätään " No, sinun on parasta tulla sisään lämpimälle kaakaolle ja selittämään, miksi ihmeessä Risto löysi sinut roikkumasta MEIDÄN katollamme sotkeutuneena MEIDÄN jouluvaloihimme." Nuuttipukkikaan ei nikoitellut tätä ideaa vastaan vaikka yleensä kaakao oli hänen makuunsa aivan liian jouluinen juoma. Varovasti hän nousi polviltaan jaloilleen ja seurasi naista, ja tämän pientä poikaa sisälle.

Sitä, mitä sisällä tapahtui, ei koskaan kerrottu kellekään. Se jäi vain noiden kolmen salaisuudeksi. Ehkäpä Nuuttipukki oli saanut kuulla pitkän saarnan yksityisyyden rikkomisesta. Kenties hänelle pidettiin niin vakuuttava esitelmä joulun hyvistä puolista, että hän sen takia pyörsi mielipiteensä joulusta. Tai ehkä hän vain rakastui tuohon pikkuperheesseen, nuoreen äitiin ja hänen poikaansa, että heidän ilokseen ja takiaan hän lopetti joulusabotoinnin ja jos nyt ei aivan liittynyt joulunrakastajien joukkoon hilpeään, niin ainakin antoi sille hiljaisen hyväksyntänsä.

Sillä sinä jouluna ei Nuutipukki enää liikuskellut kiusaamassa luistelijoita, tai munittamassa autoja. Kaikkien pihojen ällöttävimmätkin joulukoristeet saivat olla rauhassa. Seuraavana vuonna joulukuun ensimmäisenä päivänä koko kaupunkin oli kutsuttu häihin, jossa selvisi sulhasen, eli Nuuttipukin oikea nimi niillekin, jotka sitä eivät ennen olleet kuulleet. Kirkosta ulos astelivat rouva ja herra Nieminen. Riikka ja Niklas perässään iloisen näköinen Miro-poika, jonka punainen paita kimalteli joulukuun matalan auringon valossa. Sen koommin ei joulukylän joulun riehakkalle odotukselle ollut enää esteitä.

THE END