Joulukalentri luukku 11: Kirjoitustehtävä joulun hengessä



Minulla on ollut jo jonkun aikaa lainassa tällainen nuorille kirjoittajille tarkoitettu kirjoistusopas. Ole n kohderyhmää reilustikin vanhempi mutta eipä se minua haittaa edes lukemieni kirjojen suhteen :D



Valitsin kirjasta alla olevan tehtävä. Eli kirjoitan tekstin, jossa esiintyy vähintään kymmenen laulun nimeä. Teen tästä jouluversion niin, että kyseisten laulujen tulee olla joululauluja. 




***
Jouluostoksilla

Kuten joka vuosi, oli joulunalusaika tänäkin vuonna yhtä hulinaa. Kaikki ryntäilivät sinne tänne kaupoilla. Sika tuntui olevan kaikilta hukassa, ja lehtien otsikoissa reviteltiin uhkaavasta kinkkupulasta. Koko kaupunki tuntui olevan yhtäaikaa joulupukin töissä. Kuumassa ja ahtaassa kaupassa saattoi iskeä pakokauhu. Onneksi olin suunnitellut joululahjat jo valmiiksi, niin ettei tarvinnut kuin mennä noukkimaan jokainen oikeasta paikasta. Tai niin ainakin luulin.

Ensimmäisessä kaupassa ei ollut etsimääni, eikä toisessakaan. Kolmannessa ei ollut sen parempi tuuri. Hiki valui piponi alla, ja kaulahuivi kuristi kaulassa. Tämän piti olla vielä se helpoin lahja, mikä oli listallani. Kääntyessäni väärän hyllyn kohdalta, törmäsin johonkin toiseen, jonka kuulin mutiseva suupielestään "Tonttu! Katsoisit eteesi"  Ainakin haukkumanimi oli jouluinen. Huokaisin ja jatkoin pitäen tällä kertaa huolta, etten törmäisi keheenkään. Olin jo lähtemässä koko kaupasta ulos, kun näin muutaman metrin päässä jotain muuta lahjalistalle tarvitsemaani. Pulkka! Ryntäsin kohti talvi-iloittelu osastoa. Pulkkia oli monenlaisia, muotoisia ja kokoisia. Väreistä puhumattakaan. En tiennyt halusinko ostaa vaaleanpunaisen vai sinisen. Missä olivat kaikki sukupuolineutraalit värit? Päädyin lopulta siihen ainoaan tarjolla olevaan; harmaaseen. 

Tästä se lahjojen osto siis alkaisi mietin raahatessani pulkkaa kassalle. Kun vain tulisi valkea joulu, jotta lahjasta olisi heti jotain iloa. Kassalla iloinen kassahenkilö ei saanut luettua pulkan viivakoodia, vaan joutui naputtelemaan sen käsin kassaan. Ihmiset takanani huokailivat. Kuulin jonkun pienen lapsen tivaavan isoäidiltään ; " Hei mummo, mikä kestää!!". Ajattelin kuinka kassatyöläisiä ei todellakaan käynyt kateeksi tähän aikaan vuodesta. Lopulta pulkan hinta saatiin selville ja yritin olla mahdollisimman ystävällinen maksaessani.

Astuin kaupasta ulos iloisempana kuin aiemmin vaikka jouduinkin raahaamaan pulkkaa isossa muovikassissa. Nyt olin ostanut ensimmäisenä sen isoimman lahjan listaltani. Hyvää järjestelmällistä ajattelua. Suuntasin jo sisälle seuraavaan kauppaan, jonka oven päällä kulkuset soivat kilkattaen. Oin kuinka jouluista, ihastelin. Tämän olisi pakko olla kauppa täynnä joulun taikaa. Katselin ympärilleni ja huomasin olleeni oikeassa. Kauppahan oli oikea joulumaa! Siellä oli kaikenvärisiä kynttilöitä, kuvioitujakin. Enkelikellojakin monenlaisia. Jokainen seinä oli korsiteltu joulunauhalla, ja nurkassa joulupuu oli rakennettu niin, että se oli täynnä erilaisia joulupalloja. Niin kauniita sellaisia, etten ollut ennen nähnyt. 
    
Tiskin takana seisoi valkopartainne mies, joka näytti hyvin tutulta. "Joulupukki? Joulupukki!", sanoin sen  ääneen. Mies kohotti päätänsä ja naurahti. " En sentään, on vaan tämä sama partatyyli. Kuinka voisin neitiä palvella?" Tunsin punastuksen leviävän kasvoilleni. " En tiedä oikein. Olen joululahjaostoksilla. Olen löytänyt vasta yhden", sopersin ja nostin pulkkapussiani nähtäville, " Teillä näyttäisi kuitenkin olevan myynnissä lähinnä joulukoristeita". Pukin näköinen mies naurahti jälleen "Katsopas tarkemin". Ja minä katsoin. Joulukoristeet olivat vieneet ilmeisesti kaiken huomioni, sillä minulta oli jäänyt huomaamatta monta hyllyllistä tavaraa, jotka näyttivät olevan täynnä leluja, kirjoja sekä koriste-esineitä. Ajattelin mielessäni, että kyllä pukki tietää ja häpesin sitten ajatustani. Ei täällä mitään pukkeja ollut. Astelin katselemaan myyntiartikkeleita lähempää. Ja kummallita kyllä, tavaroiden joukossa oli jokainen joululahjalistallani oleva asia lukuunottamatta jo löytämääni pulkkaa. Innokkaasti keräsin kaikki koriini, jota en ollut huomannut edes ottaneeni. Vaikka ei se nyt varmaan itsestäänkään käteeni lennähtänyt. Vilkaisin kassalle epäluuloisesti, jossa valkohapsinen mies naputteli kassaansa ja tuntui hyräilevän jotain,mikä kuulosti epäilyttävästi joululaululta; "Hajamielinen joulupukki". Käännyin takaisin ja otin vielä hyllystä viimeisen esineen. Menin sitten korini kera kassalle. Yhä hyräillen joulupuk..siis mies kassalla otti jokaisen esineet käteensä ja luki niistä viivakoodit. Hänen sanomansa hintakaan ei lopulta päätä huimannut. Kiitin ja taisin niiatakin. Tunsin nolouden taas palaavaan. Hyvästelin myyjän ja astelin kaupan ovesta ulos. Ulkona oli alkanut sataa. Saisimme siis nauttia joulusta talven ihmemaan tapaan. Hymyilin itsekseni ja käännyin katsomaan taakseni. Joulukauppaa ei kuitenkaan enää näkynyt. Rakennus oli tyhjä, ja sen ikkunassa oli lappu; tilaa vuokrattavana.

***

Sellainen tarina se. Löydättekö sieltä kaikki sinne upottamani joululaulujen nimet? :D


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Sotkuinen (ja" ruma") totuus elämästäni