Päivä 7 – Paras ystäväni

Haastepostausta kehiin jälleen kerran ;) Nyt ollaan menossa jo seitsemännessä päivässä. Haaste siis edistyy, hitaasti mutta jokseenkin varmasti. Tässä kohtaa olisi sitten kirjoitettava parhaasta ystävästä. Joskus teininä olisin osannutkin sanoa vain sen yhden parhaan ystävän. Nykyään en tosin jaottele ystäväni minkään arvoasteikon mukaan. On tosin totta, että läheisiksi ystäviksi lasken Timon jälkeen vain kolme ihmistä. Ei sillä ettenkö muista kavereistani tai tuttavistani tykkäisi. Nuo kolme ovat kuitenkin ne, joista tiedät, että he tulevat olemaan elämässäni aina. Aivan kuten Timokin ;)

En tietenkään julkaise nimiä, enkä pärstäkertoimia. :D Jotkut tutut tosin voivat arvata kestä puhun joka tapauksessa. Suuri yleisö joutuu kuitenkin kestämään anonyymiyden. : D Kolme ystävää siis. Kaikki tärkeitä, ja ihania ihmisia, joita ilman ei elämästä tulisi mitään. Kaikki kolme ovat erilaisia keskenään, ja erilaisia myös minuun nähden. Mutta let´s face it. En kestäisi ketään aivan samanlaista kuin minä ;) Kerron jotain pientä heistä nyt siinä järjestyksessä, kun olen kunkin tavannut. 

Ensimmäinen niistä kolmesta tuli tutuksi jo, kun oli ala-asteen viidennellä luokalla. Hyviä ystäviä emme olleet aivat heti vaan aikaa meni siihen, että menin seiskalle, ja hän kuudennelle. Tuona vuonna se sitten alkoi, ja teini-ikäni myrskyissä tuo ystävä oli se, kehen saatoin luottaa. Sama tyttö, jota nuoruuden varmuudella kutsuin bestikseksi. Tuo ihana ihminen, joka on elämässäni edelleen vaikka asuukin nykyään eri paikkakunnalla. Näemme aivan liian harvoin mutta silti olemma joka kerta siinä pisteessä kuin aina ennenkin. Hyviä ystäviä, joilla on aina hauskaa yhdessä. Mitä sitten teemme yhdessä? Katsomme leffoja, shoppailemme, juttelemme ja olemme rennosti telkkarin ääressä. Näin niin kuin muun muassa. Joskus saatamme käydä baarissakin :D Soittelemme parin tunnin maratoonipuheluita aina silloin tällöin. Olemme kuuntelevana korvana kun sitä tarvitsemme. Pelleilemme paljon yhdessä. : D Olemme käyneet myös monet kerrat yhdessä tivolissa.

Toinen ystävä, josta tässä postauksessa puhun tuli minulle tutuksi lukiossa. Hän on melkein ainut lukioaikainen ystäväni, joka on säilynyt. Pari vuotta sitten tapahtui niin ihana asia, että tämä ystäväni muutti Joensuuhun. Siitä lähtien elämäni täällä on ollut rikkaampaa. On joku jonka kanssa käydä kahvilla, ehkä myös elokuvissa. Joku jonka kanssa kiertelemmä kirpputoreja. Pidämme myös välillä lautapeli-iltoja, joissa poikaystävätkin ovat mukana. Tämä ystäväni jakaa intohimoni historiaan. Keskustelemme paljon, koska olemme molemmat kamalia höpöttäjiä :D Jutut ovat välillä outoja ja hassuja, välillä syvällisiä. Hänellekin voin kertoa kaiken. Ja toivon mukaan, hän voi kertoa minulle kaiken. :D Olimme tänä vuonna myös yhdessä Ilosaaressa. :D Kun käymme toistemme luona kylässä, puhetta voi jatkua parikin tuntia. Timo onkin joskus sen jälkeen kun ystäväni on käynyt meillä kahvilla kysynyt menivätkö "turpakäräjät" hyvin. :D Viitaten tietenkin siihen, että koko vierailu on mennyt kälättäessä. :D Tämän ystävän kanssa olemmekin monta kertaa miettineet muun muassa naisten ja miesten eroja. Miten miesten täytyy koko ajan olla tekemässä jotain, kun me taas viihdymme toistemme seurassa pelkän juttelun voimin.

Kolmas ystävä on myös ollut ystäväni monta vuotta, vaikka hänet olenkin tavannut näistä kolmesta viimeisenä. Tapasimme 2007, kun olimme molemmat samassa kansanopistossa. Minä opiskelemassa historian perusopintoja, hän taidelinjalla. Ystävystyimme yllättäen. Kaikkia alkoi eräästä päivästä, kun opistolla oli lounaana jotai kaaliruokaa. Menimme tämän ystäväni kanssa sitten pitsalle, ja jaoimme pitsan puoliksi. Siitä alkoi "romattiset" pitsa-ateriamme ja kai koko ystävyys. Kansanopistolla vietetty vuosi oli älytöntä draamaa. Välillä ovia paukuteltiin (olimme toistemme naapureita puolet vuodesta..eli jaoimme saman vessan ja suihkun :D Ei sentään yhtäaikaa..käytimme siis samaa kylpyhuonetta :D). Koko vuoden ajattelin haikeana, että kyseinen ystävyys tulisi kuihtumaan myöhemmin. Yllätykseni oli suuri kun niin ei käynytkään. Pidimme yhteyttä Mesessä, ja sittemmin facebookissa. Olen käynyt näiden vuosien aikana joka vuosi vähintää kerran vuodessa hänen luonaan kylässä. Olemme pelanneet paljon pleikkaria, katsoneet elokuvia, jutelleet höpöjä ja vähemmän höpöjä. Käyneet omituisissa bileissä, ja baarissa. Päiväkaljoillakin (tosin itse juon aina siideriä tai lonkeroa :D) on tullut käytyä. Niin ja tietenkin "romanttisia" pitsa-aterioitakin on sittemmin tehty vielä muutamia. Tämänkin ystävän seurassa voi olla oma itseni. Monet hulluimmat juttuni ovat lähteneentliikkeelle juuri tässä seurassa. :D

Kaikki kolme ystävääni ovat minulle niitä läheisimpiä ystäviä. Vaikka he kaikki ovat erilaisia niin yksi asia heitä yhdistää. Yksi asia missä minä olen heidän vastakohtansa. He ovat kaikki aivan älyttömän hyviä kuvataiteissa. Piirtämisessä ja maalaamisessa siis. Jännää, vai mitä ;) Minä, jonka piirustukset näyttävät ala-asteelaisen tekemiltä, olen ystävä kuvallisesti lahjakkaiden ihmisten kanssa :D